Toisen kerran mejäharrastusurani aikana ilmoitin ja sainkin kaksi koiraa samaan kokeeseen. Lauantaina jälkiä vedettiin sääennusteesta poiketen pilvipoutaisessa säässä, vaikka koko päivälle oli luvattu vesisadetta. Hannu oli mukana jäljenteossa, joten selvisimme kahden jäljen teolla, urakointia oli sitten itselläni ohjelmassa sunnuntaina, kun ohjasin molemmat koirat, opastin ja purin molemmat tekemämme jäljet.
Lucalle arpoutui lohkomme toinen jälki ja Foxille heti perään kolmas jälki. Olin tyytyväinen tähän järjestykseen ja onneksi molemmat pääsivät tositoimiin jo aamupäivästä. Lucan maasto oli enemmän kumpuilevaa, epätasaisempaa ja varsinkin aluksi tiheämpääkin, joten minulla oli täysi työ jarruttaa voimakkaasti vetävää koiraa... Kuinka helpolle tämän ponnistuksen jälkeen tuntuikaan tallustella Foxin perässä mukavaa rauhallista vauhtia, jäljestyksen kuitenkin koko ajan edetessä. Olipa mahtava tunne sekin, että tällä kertaa molempien koirien perässä jäljestyksen edetessä luottamus koiraan vahvistui loppua kohden. Tokihan siellä olisi voinut sattua jotain yllättävääkin, vaan eipä onneksi sattunut ja molemmat jäljestivät erinomaisen tuloksen :) Luca jäljesti ensimmäisen voittajaluokan 1-tuloksensa ja Foxin suoritus oli sellainen Foxille tyypillinen suoritus, silloin kun kaikki sujuu ongelmitta. Näille koirille tyypillistä on, että Luca jäljestää tarkasti, muttei välttämättä jouda aina pysähtymään makauksille, kun Foxi taas useimmiten merkkaa makaukset erinomaisesti, mutta voi harrastaa jäljestyksen ohessa jotain muutakin, kuten uimista ja heinän syöntiä... ;)
Tämä päivä jää kyllä mieleen mieluisana muistona ainakin joksikin aikaa :)

Tänään on aihetta juhlaan paristakin syystä... Foxi täyttää tänään 9 vuotta ja sen kunniaksi pojat herkuttelivat kevään ensimmäisillä purkkijäätelöillä :)

Lisäksi Luca starttasi tänään ensimmäisessä mejäkokeessaan Oulaisissa jäljestäen tuloksen AVO1/46p. Jäljestys sujui ongelmitta toiselle kulmalle saakka, josta aivan kulman tuntumasta pyrähti lentoon valtava metso (tämä olikin kokeen ainut elävä riistahavainto ja piti tietenkin sattua juuri meidän jäljelle). Ehdin karjaista isosti EI ja Luca pysähtyi hetkeksi tuijottamaan linnun perään. Pari lenkkiä piti kuitenkin tarkistaa metson jälkiä maassa ja siinä samassa ohittui toisella kulmalla ollut makaus. Olin kuitenkin erittäin tyytyväinen, että noin suuren häiriön jälkeen Luca löysi jäljen uudelleen itsenäisesti ja jatkoi jäljestystä suoraan kaadolle. Tällä kertaa kaatona oli kauriin sorkka, jollaista Luca ei ollut ennen nähnytkään, mutta kylläpä tuo tuntui sekin olevan kovasti mieluinen ja sorkkaa kannettiin kohti autoa häntä koko ajan iloisesti huiskien :)
Mukava koekauden avaus siis takana ja tästä on hyvä jatkaa!

Muistaakseni ensimmäistä kertaa koiraharrastusurallani ilmoitin koiran kahteen näyttelyyn samalle viikonlopulle. Ja kun näyttelyt tällä kertaa olivat sen verran kaukana, Jämijärvellä ja Jyväskylän Korpilahdella, matkaan lähdettiin Lucan kanssa jo perjantaina puolilta päivin. Vietettiin viikonloppu hotellissa Jämillä majoittuen, Jämijärven näyttely oli samassa pihapiirissä olevassa rakennuksessa ja mukavat lenkkeilymaastotkin aivan vieressä. Olipas helppoa elämää, kun käveli vain pihan poikki näyttelyyn, eikä autoa tarvinnut liikauttaakaan, kun normaalisti saa lähteä aikaisin aamulla ajaen liikkeelle ;)
Huimaa menestystä Lucalle ei tullut tälläkään kertaa, vaan ei sitä tuon hitaasti kehittyvän juniorin kanssa odotettukaan... kunhan saadaan kokemusta. Lauantain näyttelyn olin nimenomaan valinnut sillä perusteella, että mentäisiin jonnekin Lucan kasvattajan lähettyville ja näyttelyssä olikin paikalla kaikkiaan 7 Fiin kasvattia :) Aamupäivä kului nopeasti kivassa porukassa ja Fiin tyttöjen muodostama kasvattajaryhmä oli ROP KASV ja sai KP:n :)
Ja kun kerran etelän näyttelyyn lähdettiin, niin miksipä ei sitten samalla reissulla toiseenkin, kun sattui olemaan kohtuullisella etäisyydellä sellainen mahdollisuus. Korpilahden näyttely oli maneesissa ja siinä selitys Lucan "vallattomaan kehäkäytökseen", kuten tuomari mainitsi arvostelussaan. Maneesissa oli todella ahdasta kehien laidoilla ja sen verran sottaava alusta, etten voinut pitää Lucaa ulkona boxistaan koko aikaa ennen kehään menoa, kuten tavallisesti. Niinpä virtaa oli sitten kehässä melkoisesti, kun sitä normaalisti on ehditty kuluttaa jo kehän reunalla ennen kehään menoa ;) No, tämän päivän tuomari oli meille uusi tuttavuus ja erittäin miellyttävä sellainen... Mainitsi vielä lopuksi, että Luca paransi esiintymistään koko ajan loppua kohden :)

Olipas mukava viikonloppu Eurajoella Lucan pentutreffeillä 30.-31.1.2016 ! Muutamat pentutreffit on olleet jo aiemminkin, mutta nyt mekin päästiin mukaan ensimmäistä kertaa. Tasan vuosi sitten L-pennut olivat luovutusikäisiä, enkä ollut sen jälkeen Lucan sisaruksia nähnytkään. Seitsemästä pennusta viisi oli paikalla ja Martta-äiti tietenkin myös :) Lisäksi paikalla oli M-pennuista kaksi ja N-pentue kokonaisuudessaan, eli Meemi ;)
Ohjelmassa oli perustottelevaisuutta, valokuvausta ja halukkaille myös hakua riistalla lähimetsässä, ja tietenkin seurustelua ja toisiin tutustumista kaiken ohessa. Hienoa, että paikalla oli myös Lucan ainoa veli, Lennu. Kyllä sisaruksissa on paljon samaakin, mutta kaikilla on omat yksilölliset piirteensäkin. Luca on veljeään hieman korkeampi, mutta rungoltaan ja kalloltaan vielä kapeampi.
Iso kiitos kasvattajalle treffien järjestämisestä ja terveiset kaikille paikalla olleille, teihin oli mukavaa tutustua :)

Luca luoksetuloa
harjoittelemassa

Luca käväsi taippareissa Tuusniemellä 20.9. täytettyään aiemmin viikolla vaadittavat 9 kk, vaan ei taipunut vielä ensi yrittämällä. Reilua viikkoa ennen varsinaisia taippareita "möllitaippareissa" kaikki sujui vielä varsin mallikkaasti. Taippariviikolla alkoi sitten jonkin asteinen uhma ja taippareissa se olikin jo täysillä päällä... Nyt pidetään sitten taukoa riistan suhteen, sillä niin selkeästi Luca uhmaa käskyjä treeneissä riistaa käytettäessä. Lenkillä jalka on alkanut nousta yhä useammin ja Foxia ahdistellaan tuon tuostakin. Nuorukaisesta on siis tulossa pikku hiljaa aikuinen. Vaaka näytti tällä viikolla lukemia 32,1 kg.

Foxin virallinen mejäkausi päättyi tänä vuonna Ilmajoella pidettyyn Noutajien avoimeen mejämestaruuskokeeseen. Kokeeseen mukaan pääsyyn vaadittiin tällä kertaa huima 49 pisteen keskiarvo kolmesta kokeesta. Noutajien taso on siis noussut vuosi vuodelta korkeammaksi, kun viime vuonna mukaan pääsyyn riitti 48,7p ja vuonna 2013 48,33p.

Kokeen järjestivät Lakeuden Noutajat ja mukana oli viime vuoden mestarin lisäksi 6 haastajaa: kaikkiaan 5 labradoria, 1 tolleri ja 1 flatti. Niinhän siinä kävi, että lbn Kotilinnun Diiva "Alma" jäljesti jo kolmannen kerran peräkkäin mestaruuden täysillä pisteillä! Foxikin teki kauden päätöksessä jälleen hyvän suorituksen, merkkasi kaikki makaukset ja jäljesti koko jäljen ilman suurempia ylimääräisiä kuvioita saaden 48p ja sijoittui kisan viidenneksi. Hieno suoritus riistarikkaassa maastossa ja tuossa joukossa, jossa mukana oli pelkästään huippukoiria!

9.8. Hailuodossa järjestettiin Suomen Sileäkarvaisten Noutajien mejämestaruuskoe sekä Pohjois-Pohjanmaan Kultaisten mejäkoe. Oma roolini näissä kokeissa oli toimia ratamestarina, joten Foxillekin järjestyi koepaikka kultaisten kokeeseen :) Olihan siellä toki mukana muitakin "väärän rotuisia" ja yllättäen lauantaina selvisi, että saisin ohjata sunnuntain kokeessa myös kokeen sihteerin kiharakarvaisen noutajan Penan. Tämäpä olikin mukava yllätys ja niinpä Pena törötti sunnuntaipäivän valmiina autossani apukuskin paikalla Foxin ja Lucan matkustaessa takaosastolla :) Penan kanssa oltiin metsässä lohkomme toiseksi viimeisellä jäljellä ja Foxin kanssa sitten päivän viimeisellä jäljellä. Aivan parhaimpiinsa eivät kumpikaan ohjaamani koira yltäneet iltapäivän lämpimässä aurinkoisessa kelissä kuivilla jäkäläkankailla. Penan kanssa saatiin VOI2-tulos ja Foxin jäljestys keskeytyi kolmannella osuudella tuomarin viheltäessä pelin poikki, kun jäljestys ei enää edennyt tietyltä alueelta eteenpäin ja aikaa oli kulunut jo reilusti. Siihen asti Foxi teki hyvää työtä, mutta tuossa paikassa jälki jostain syystä katosi Foxilta kokonaan.

Viikonloppuun sisältyi muutakin mukavaa ohjelmaa Hailuodossa... Lauantaina Lucan kasvattaja Outi palaili Lapin vaellukselta etelää kohti ja kävi matkaseurueineen asioikseen Hailuodossa Lucaa katsomassa. Olipa mukavaa nähdä pitkästä aikaa ja tuntui Lucasta olevan kehittymässä kasvattajan mielestä komea poika :)

Sunnuntaina Luca tutustui pieneen Aarre-labbikseen. Voi mikä ihana pallero Aarre olikaan!!! Nätisti osasi Luca leikkiä pienen pennun kanssa, sillä se painautui itsekin alas maahan pennun tasolle ja siellä harrastettiin leikkipainia :) Näistä kaveruksista joitakin kuvia löytyy "yhdessä" -kuvista.

Nyt on sitten meidän osalta normaali mejäkoekausi ohi. Enää on jäljellä syksyn arvokokeita, josko niihin päästään mukaan...

Yli 20 vuotta ollaan lenkkeilty näissä lähimaastoissa, käärmeitä ollaan joskus joku nähty (ei edes joka vuosi) ja nyt sitten ensimmäistä kertaa käärme puri meidän koiraa :( Luca oli eilen iltalenkillä nuuskinut jotain ojan penkalla ja hypähtänyt äkkiä pois. Hannu kävi tarkistamassa paikan ja pieni kyyhän siellä oli. Heti ei ollut varmuutta oliko käärme onnistunut puremaan ja Luca oli jatkanut matkaa muina miehinä. Lenkki jäi kuitenkin normaalia lyhemmäksi ja kotona yritettiin tutkia näkyykö reikiä missään. Eipä niitä näkynyt, vaan hetken päästä Lucan kuonoon parin sentin päähän kirsusta alkoi kohota muhkura.
 
Soitto kasvattajalle ja eläinlääkäriin ja puolen tunnin sisään oltiin jo matkalla kohti Oulua ja päivystävää eläinklinikkaa. Vasta matkalla eläinklinikalta vastattiin soittopyyntöön ja sieltä kyseltiin potilaan tilaa ja pyydettiin saapumaan heti tarkastettavaksi. Noin puolentoista tunnin kuluttua puremasta Lucaa valmisteltiin jo tiputusta varten. Kanyylin laitto jalkaan tuotti hieman vaikeuksia vilkkaan pennun kanssa, mutta saatiinhan se lopulta toisella yrittämällä asennettua ja sen jälkeen Luca rauhoittuikin. Tipassa Luca oli kolmisen tuntia ja lisäksi se sai kipulääkettä suoraan suoneen. Kuono turposi vielä jonkin verran, mutta ei mitenkään mahdottomasti ja potilas oli hyväkuntoisen oloinen lukuun ottamatta kipulääkkeen rauhoittavaa vaikutusta, kuumettakaan ei noussut, joten puolen yön maissa ajeltiin takaisin kotiin. Pissaamista pyydettiin tarkkailemaan ja koiran tulisi pissata vuorokauden kuluessa, että tiedetään munuaisten toimivan. No, onneksi Luca pissasi jo yöllä kotipihalla ja myös tänään aamulla, joten siltä osin kaikki vaikutti olevan kunnossa. Ruoka ei meinannut maistua yöllä, mutta vähän sain koiran syömään piimään ja veteen liotettua ruokaa, että nestettäkin menisi samalla.

Aamulla Luca vielä hieman vinguskeli ehkä outoa oloa, mutta nyt ruokakin jo maistui. Turvotusta oli edelleen, mutta se ei ollut pahentunut. Päivän aikana turvotus oli laskenut lähes kokonaan ja iltapäivällä Lucalla oli virtaa jo kovasti, kun se kiusasi Foxia pihalla, pelasi jalkapalloa itsekseen, järsi puruluita ja kanniskeli leluja. Vesikupillakin leikittiin vesileikkejä puhallellen ilmakuplia nenän kautta ja ihmetellen sitten niitä ;) Hyvään hoitoon päästiin nopeasti ja ehkä sen ansiosta taidettiin selviytyä vakavasta tilanteesta tällä kertaa lähes pelkällä säikähdyksellä. Vuorokauden kuluttua tapahtumasta Luca tuntuu olevan jo täysin kunnossa :)

Jonkin verran harmittaa se, että olin ilmoittanut Lucan jo pariin näyttelyyn heinäkuulle pentuluokkaan, mutta ne jää nyt sitten dopingin takia väliin. Täytyypä yrittää siis kehitellä jotain muuta...

Jälleen yksi viikonloppu vierähti mukavassa seurassa mejäilyn merkeissä. Foxin hieno mejätulos sarja katkesi, kun tällä kertaa päädyin keskeyttämään kokeen. Olikin ensimmäinen kerta missään lajissa ja minkään koiran kanssa, kun keskeytän, mutta näin tällä kertaa, sillä Foxin jäljestys ei jostain syystä sujunut ollenkaan totuttuun tapaan. Tarkempi selostus tapahtumista metsässä löytyy Foxin tuloksista.

Tällä kertaa jäin poikkeuksellisesti myös yöksi koepaikalle molempien koirien kanssa. Lucalla oli monenlaista mukavaa ohjelmaa, se pääsi taas mm. leikkimään metsään Heilan kanssa pariinkin otteeseen ja näiden kaverusten leikkiä on ilo seurata :) Luca pääsi myös pitkästä aikaa sekin jäljestämään noin 150 m pituisen harjoitusjäljen, joka sisälsi kaksi osuutta ja yhden kulman makauksineen. Jäljestys sujui varsin mallikkaasti ja tuomarikin meillä oli mukana metsässä ;) Ensimmäistä kertaa Lucalla oli kaatona hirven sorkka, joka kiinnosti kovasti ja pieni poika kantoi sen ylpeänä metsästä autolle saakka!

Sunnuntaina Luca täytti puoli vuotta ja sen kunniaksi pyysinkin Rastaan Hannua ottamaan kuvia Lucasta. Saatiin paljon hienoja kuvia ja näistä olen kovasti iloinen :) Sunnuntaina kotimatkalla poimin myös kyytiini auton kolhaiseman pienen jäniksen, joka oli jäänyt aivan ehyeksi ja oli vielä lämminkin. Niinpä päädyin vielä illan päätteeksi metsään vetämään laahausjäljet molemmille koirille. Lucan jälki oli noin 30 m pitkä, jonka Luca jäljesti valjaissa ja jälkiliinassa. Jälkeä edettiin tarkasti perille asti, jossa ensin hieman varovasti tutkittiin jänistä ja joka sitten napattiin suuhun ja kannettiin sekin ylväänä autolle asti :)
Foxi jäljesti vapaana noin 100 m jäljen ja hetken tutkimisen jälkeen poimi jäniksen suuhunsa ja palautti sen minulle :)

Ja ettei tapahtumat vielä tähän jäisi, illan päätteeksi nähtiin koirien kanssa kaksi hirveä metsäpolulla noin 100 m päässä seisomassa. Molemmat koirat ryntäsivät täyttä laukkaa sinne mistä hirvet lähtivät liikkeelle, mutta eivätpä tälläkään kertaa lähteneet ollenkaan pakenevien hirvien perään. Näin on käynyt aina ennenkin, kun sorkkaeläimiin on koirien kanssa metsässä törmätty: ajamaan niitä ei lähdetä, mutta se paikka mistä ne lähtevät liikkeelle, käydään kyllä tutkimassa...

Nyt on sitten edessä pieni tauko koerintamalla, kun ensi viikonloppuna vietetään juhannusta mökillä Kuhmossa. Toivottavasti sää suosii juhannuksen viettoa, eikä ainakaan sataisi ;)