En voi välttyä kyyneliltä, kun muistelen Romia ;( Toukokuulla Kuhmon mejäkokeen aikaan Romi oli huonossa kunnossa, ilmeisesti sillä oli helteistä johtuen lievä lämpöhalvaus, josta selvittiin lopulta säikähdyksellä.
Kuukausi tämän jälkeen oltiin jälleen Kuhmossa mökillä lomailemassa ja juhannusta viettämässä. Romi kävi juhannusaattona uimassa liivit päällä pienen lenkin veneen perässä ja rantaan tullessa takajalat meinasivat pettää alta. No, rantaan päästiin ja tilanne meni ohi. Romi ei illan mittaan vaikuttanut aivan normaalilta, mutta se ei tuntunut olevan ollenkaan kipeä, joten seurailtiin tilannetta. Viikonloppuna käytiin pieniä lenkkejäkin metsäpoluilla ja ajoittaista takapään horjahtelua lukuunottamatta Romi oli aivan reippaana mukana.
Maanantai aamuna kotona tilanne vaikutti jonkin verran huonommalle ja yritin saada aikaa eläinlääkäriin. Ensimmäinen vapaa aika löytyi kuitenkin vasta tiistaille ja silloin Oulussa eläinlääkäri epäili selkäydininfarktia. Takajalkojen refleksit toimivat ja mikäli kyseessä olisi ollut tuo selkäydininfarkti, paranemis ennuste olisi pitänyt olla kohtuullisen hyvä. Aloitettiin kipulääkitys kortisonin rinnalle, vaikkei Romi edelleenkään vaikuttanut ollenkaan kipeälle.
Loppuviikkoa kohti Romin tilanne kuitenkin vaikutti vain huononevan ja perjantaina oltiin taas Oulussa eläinlääkärissä. Nyt takapää oli jo todella hutera ja liukkaalta lattialta ylös nouseminen tuotti vaikeuksia. Enää takajalkojen refleksit eivät toimineet kunnolla eikä pintahermotuskaan selässä tapapäässä enää reagoinut nipistyksiin. Eläinlääkäri ei antanut mitään toivoa paremmasta ja kun tilanne oli edennyt näin nopeasti tähän pisteeseen, montaa päivää ei enää lupailtukaan.
Edelleenkään Romi ei vaikuttanut ollenkaan kipeälle, ruoka maistui ja tarpeensakin se pystyi vielä tekemään ulos. Mutta eipä meille jäänyt enää muuta vaihtoehtoa, kuin lähettää Romi uusille metsästysmaille. Tuotiin Romi vielä kotiin hyvästeltäväksi ja eläinlääkäri kävi lauantaina kotona nukuttamassa Romin. Viimeinen leposija löytyi kotimetsästä Lenin vierestä.
Foxin kanssa ollaan mejäilty muutamia kertoja kesän mittaan vaihtelevin tuloksin. Kovin paljoa en ole jaksanut panostaa tänä kesänä harjoitteluun, ajatukset on olleet pääosin muissa asioissa ja kokeisiin ollaan menty kuin "soitellen sotaan". Viimeisin koe Hailuodossa sujui silti erinomaisesti ja kunpa kelit edes vähän viilenisivät, niin elokuulla olisi tarkoitus oikein harjoitellakin, sillä Foxi on lähdössä elo-syyskuun vaihteessa Norjaan edustustehtäviin! Foxi on valittu mukaan edustamaan Suomea noutajien pohjoismaiseen joukkuemejään, jossa paremmuudesta kisaavat viisi henkiset joukkueet Suomesta, Ruotsista, Norjasta ja Tanskasta. Suomen joukkue koostuu neljästa labradorista ja yhdestä tollerista. Tästä kuulumisia lisää sitten aikanaan...
Kesän mukaviin asioihin kuuluu myös mökki, jonka ostimme Kuhmosta kotiseuduiltani toukokuussa. Jo jonkin aikaa olemme haeskelleet sopivaa kohdetta ja nyt se lopulta löytyi :) Siinä myöskin yksi syy, miksen ole oikein ehtinyt tänä kesänä treenailla ja missä ajatukset ovat viime aikoina pyörineet ;)